Jan on moniosaaja, järjestöihminen ja omien sanojensa mukaan nörtti, joka tuli 2022 keväällä vahvistamaan Hopkinsin mainonnan ja analytiikan tiimejä. Hän on “tehnyt vähän kaikkea paitsi virkannut” ja toimistolla onkin jo opittu, että ”Hoffalta” löytyy usein jotain kokemusta mitä erilaisimmista asioista.
Alalle puolivahingossa opiskelijatoiminnan kautta
Kerro taustastasi ja kuinka päädyit digimarkkinoinnin alalle.
Tulin alalle puolivahingossa opiskelijatoiminnan kautta. Opiskelin 2010-luvun alussa liiketaloutta ja aloin ainejärjestön hallituksessa toimiessani järjestää tapahtumia. Olin käyttänyt Photoshoppia jo 90-luvulta asti tehden esimerkiksi CD-kansia, kortteja ja muuta vastaavaa, joten laadin esimerkiksi tapahtumien yhteyteen erilaisia julisteita ja muita mainosmateriaaleja. Silloin oli myös Facebookissa mainostaminen iso asia. Paljolti samoja asioita tein vielä opiskelijakunnassa.
Jossain vaiheessa tajusin, että jotkuthan tekevät tätä ihan työkseen ja siitä jäi mieleen taustalle jokin ajatus.
Opintoni katkesivat hetkellisesti erilaisten luottamustoimien vuoksi. Brysselissäkin tuli vietettyä jonkin aikaa edustamassa suomalaisia nuoria. Kaiken tämän jälkeen palasin Suomeen ensin töihin ja sitten työttömäksi.
Tajusin, että töitä ei hirveästi löydy, kun opinnot ovat jääneet kesken, joten hain takaisin kouluun, mutta tällä kertaa fokus oli heti alusta markkinoinnissa ja viestinnässä, tarkemmin visuaalisessa ja digiviestinnässä. Ajatus siitä, mitä halusin tehdä, oli tässä vaiheessa kehittynyt. Minulle henkilökohtaisesti tässä oli vähän sellainen missä aita on matalin -paikka, kun satuin osaamaan olennaisia asioita jo valmiiksi. Tämä ala oli mielekästä, vaihtelevaa ja minulle henkilökohtaisesti sopivaa.
Opintojen aikana tein myös freelancer-hommia, esimerkiksi visuaalisia sisältöjä ja copywritingia, valokuvausta, videokuvausta, editointia – vähän kaikkea, mitä viestinnän sisällöntuotantoon voi kuulua. Valmistuessani en työllistynyt heti, joten pyrin tekemään enemmän freelancer-hommia, mutta elettiin korona-aikaa ja töitä oli niukasti tarjolla.
Miten päädyit Hopkinsille?
Pandemian aikana työllistyminen osoittautui haastavaksi. Joihinkin paikkoihin oli satoja hakijoita. Kävi niinkin, että päästyäni työnhaussa toiselle haastattelukierrokselle kyseinen yritys perui koko rekrytoinnin taloustilanteen takia. Tämä aiheutti jonkin verran turhautumista ja näin nopeasti kehittyvällä alalla koin myös vaaraksi, että osaaminen voisi vanhentua, jos en pääse tekemään töitä aktiivisesti.
En muista enää, missä kohtasin ensimmäistä kertaa Sarasen koulutusohjelman, mutta se oli yksi mahdollinen ratkaisu työ- ja osaamishuoliini. Siellä minua haastateltiin neljään harjoittelupaikkaan ja yksi näistä oli Hopkins.
Haastattelun selkäranka ja systemaattinen rakenne vakuuttivat yritykseen tullessa
Mikä oli ensivaikutelmasi Hopkinsista?
Hopkins oli todella vakuuttava heti ensimmäisestä haastattelusta alkaen. Jo ennen haastattelua tulivat vastaan Hopkinsin arvot, jotka osuivat yhteen omieni kanssa.
Hopkinsin haastattelulla oli todella vahva selkäranka ja systemaattinen rakenne suhteessa muihin. Monissa muissa paikoissa haastattelu ei vaikuttanut kovin suunnitellulta tai pitkälle mietityltä.
Hopkinsilla heti alussa esitettiin selkeästi, että tässä on meidän koulutusrunko. Tässä on meidän urapolku. Kaikki käytiin läpi alussa ja kysyttiin, kuulostaako tämä hyvältä.
Hommassa oli kunnon ryhtiä ja puhtia. Asiat esitettiin hyvin itsevarmasti ja selkeästi rakennettuna. Sain vaikutelman, että nämä tyypit osaavat oikeasti kouluttaa, että he ymmärtävät, mikä trainee-ohjelmassa on pointtina: oikeasti oppia, päästä tekemään näitä töitä ja kasvaa aika ripeällä tahdilla. Näin heti, etten ole ensimmäinen trainee, joka tähän firmaan oli tulossa. Tältä pohjalta sanoin kyllä. Halusin tulla Hopkinsille eikä se tuntunut hypyltä tuntemattomaan.
Sitten ensimmäisenä päivänä, kun tulin toimistolle, vastaanotto ei tuntunut yhtään kuin olisi ollut suomalaisessa firmassa, ja tarkoitan tätä nimenomaan hyvällä tavalla. Kaikki tulivat moikkaamaan. Kaikki tulivat puhumaan ja kysyivät juuri oikeanlaisia kysymyksiä minusta ja taustastani.
Tulevilla kollegoilla oli oikeaa kiinnostusta minua kohtaan ja he ottivat aikaa omista töistään puhuakseen kanssani. Tästä tuli vahva kotiin tulemisen fiilis. Kansainvälisen taustan omaavana olen huomannut, että suomalaisissa yrityksissä ei yleensä ole näin vastaanottava fiilis.
Ensimmäinen päivä oli oikeasti hämmästyttävä. Hopkins vaikutti ihan erilaiselta ympäristöltä kuin mihin olen tässä maassa tottunut.
Onko tämä vaikutelma muuttunut sittemmin?
Ehkä ennemminkin vahvistunut kuinka tämä kulttuuri näkyy.
Meillä tehdään paljon yhdessä ja olen huomannut, että voidaan olla todella avoimia toisillemme sekä työ- että henkilökohtaisista asioista hyvässä ja huonossa. Ei ole vielä ollut niin vaikeaa ongelmaa, että siitä ei kehtaisi tai voisi puhua kollegalle tai esihenkilölle. Kaikesta voi puhua todella avoimesti ja saada tukea.
Toinen asia, minkä olen havainnut on, että täällä on ihan alusta alkaen kunnioitettu minun osaamistani vaikka olen ollut ”se uusin talossa”. Silti vanhemmatkin tekijät ovat kysyneet, että: ”hei, mitä mieltä olet tästä”, ja mielipidettäni on kunnioitettu.
Joissain yrityskulttuureissa seniorimpi työntekijä ei kysyisi uudelta harjoittelijalta mitään. Hopkinsilla kysytään, keskustellaan ja kerrotaan paljon. Se on auttanut myös omaa kehitystäni.
Olen voinut seurata tai ihan spontaanistikin hakeutua keskusteluihin eri kollegoiden kanssa. Oma tekeminen on laajentunut ja syventynyt todella nopeasti.
Mikä on työssäsi parasta?
Kollegat on se rehellinen, ehkä hieman kliseinen vastaus.
Lisäksi on ollut todella hienoa päästä heti alkuun todella moneen eri projektiin.
Ainakin tähän asti vaihtelu on ollut rikkautta. Ei tarvitse tehdä samaa asiaa päivästä toiseen ja osaaminen kehittyy väkisinkin.
Väittämät pitää voida perustella datalla
Mitä teet Hopkinsilla?
Pääasiallinen työni jakautuu mainonnan ja analytiikan töihin. Ainakin tähän asti minulle on tullut paljon projektiluontoista työtä.
Näiden lisäksi olen sekaantunut sisäisesti erinäisiin hankkeisiin ja impromptu-töihin.
Koko elämän voimakkaana jatkunut nörtteily on esimerkiksi suonut minulle arvokasta tietoteknistä osaamista sekä tiettyjen järjestelmien tuntemisen että yleisen troubleshooting-kyvyn muodossa ja näistä on ollut apua tällä alalla.
Olin myös perustamassa ja vedän Hopkinsin roolipelikerhoa.
Tulit Hopkinsille nimenomaan mainonta painopisteenä, mutta siirryit nopeasti myös analytiikan töihin?
”Putosin” tosiaan trainee-kauteni aikana analytiikkaan vaikka se ei alun perin varsinaisesti kuulunut suunnitelmiini, eikä tietääkseni Hopkinsinkaan.
Tämän taustalla vaikuttaa oma mindsettini.
Tykkään ja haluan, että väittämä voidaan perustella datalla. Minulla on periaate, että jos sanon asian olevan jotenkin, niin ei riitä että tunnen näin tai joku on sanonut näin vaan haluan, että siitä on jotain lukuja tai jotain dataa väitteeni tukena.
Olen aina halunnut johtaa datalla sekä työssä, että ihan omia asioitani ja pyrkinyt, että päätökset asioissa, joissa olen mukana, tehdään parhaan mahdollisen datan valossa.
Kun tulin digimarkkinointiin, herätti analytiikka palon sisälläni. Koin, että tässähän tämä juttu on. Ymmärsin, että datalla johtaminen ja datalla optimointi on tässäkin se kovin kärki ja vahvasti osa meidän ajattelua Hopkinsilla.
Näen tämän todella suurena osana, miten täällä tehdään töitä. Ei tehdä vain hypemainontaa, vaan oikeasti vaikuttavaa ja tehokasta mainontaa ja pystytään todistamaan se vaikuttavuus ja tehokkuus analytiikalla. Ollaan todella asian ytimessä tällä alalla. Tästä syntyi itselleni ajatus vahvemmasta keskittymisestä analytiikan tekemiseen.
Lyhyesti voisi sanoa, että tulin Hopkinsille firman arvojen takia, mutta olen jäänyt firman toimintafilosofian takia.
Mikä on mielestäsi tärkeintä onnistuneessa digimarkkinoinnissa ja analytiikassa?
Kaikista ilmeisin vastaus on tietenkin, että viesti, joka välitetään, on oikea ja tavoittaa oikeat ihmiset. Täsmällisemmin oikea viesti on sellainen, että asiakkaalle mainontaa tehdessä mainoksen pitää näyttää pinnalta heidän mainokseltaan, ei Hopkinsilta, tai Hopkinsin mainokselta.
Asiakkaalle mainontaa tehdessä mainoksen pitää näyttää pinnalta heidän mainokseltaan, ei Hopkinsilta.
Sitten pinnan alla tai ”konepellin alla” teknisellä ja analytiikan puolella saman mainoksen pitää nimenomaan olla Hopkinsin näköinen. Tässä Hopkinsin näköinen tarkoittaa esimerkiksi, että on rakennettu oikein, attribuoituu oikein, on teknisesti oikein. Saadaan tuloksista kiinni analytiikkaan ja analytiikasta tuotua dataa takaisin mainontaan, millä pystytään parantamaan mainontaa. Silloin mainonnasta saadaan toimivaa ja tehokasta.
Nämä ovat siis tärkeintä siinä lopullisessa toteutuksessa. Jos mietitään työskentelyä ja prosessia toteutuksen taustalla, niin yksi asia, jonka olen huomannut erityisesti analytiikan töissä on se, että on erittäin tärkeää olla toimiva kommunikaatio asiakkaan ja kaikkien työn suorittamiselle olennaisten henkilöiden kesken. Voi esimerkiksi olla, että asiakasyrityksessä on joku henkilö, jonka takana on devaaja, jolla on tarvitsemiamme pääsyjä järjestelmiin. Jos meillä ei ole devaajaan suoraa yhteyttä ja viestintä ei suju jossain tässä ketjussa, voi tästä seurata isoja viivytyksiä riippumatta onko työ itsessään teknisesti haastava tai aikaavievä.
Minkä yhden neuvon antaisit uudelle markkinoinnin tai analytiikan tekijälle?
Jos haluat mainonnan tekijäksi, ymmärrä analytiikkaa. Jos haluat analytiikan tekijäksi niin tutustu myös mainonnan puoleen. Tällä alalla kannattaa osata molempia ainakin jollain tasolla, vaikka pääasiallinen työtehtävä olisi vain toisesta. Moniosaajuus tässä on hyödyllistä. Itse ainakin koen hyötyneeni siitä paljon.
Mainontaa tehdessä huomaan heti, kerätäänkö tästä dataa ja jos ei, niin laitetaan se kuntoon, jotta voidaan tehdä parempaa mainontaa.
Analytiikkatöissä taas on todella tärkeää muistaa, että konversioseuranta ja optimoinnin mahdollistaminen mainonnalle on siinä olennainen tehtävä, koska sitä kautta raha tulee yritykseen.
Jos haluat mainonnan tekijäksi, ymmärrä analytiikkaa. Jos haluat analytiikan tekijäksi, niin tutustu myös mainonnan puoleen.
