Tommi Pohjola on intohimoinen web-analyytikko, jolla on syvällistä kokemusta verkkokauppojen analytiikasta sekä eväste- ja suostumuksenhallintajärjestelmistä. Tässä haastattelussa Tommi kertoo ajatuksiaan työstään, analytiikasta ja polustaan, joka johti töihin Hopkinsille.
Myynnistä analytiikkaan
Voitko kertoa enemmän taustastasi ja aiemmasta urastasi?
Aloitin työurani tekemällä satunnaisia sijaisuuksia vanhalla koulullani, jossa entisiä oppilaita otettiin tuuraamaan. Tämän jälkeen työskentelin erilaisissa myyntitöissä, opiskellen samalla tietojärjestelmätiedettä. Olen myynyt ständillä, puhelimessa ja kodinkoneliikkeessäkin. Jossain vaiheessa mukaan tulivat myös digimarkkinoinnin palvelut. Tämä oli luonnollista, sillä teknologia on aina kiinnostanut minua ja vietinkin nuorena paljon aikaa tietokoneiden parissa. Rakensin omat tietokoneeni komponenteista ja niin edelleen.
Myöhemmin hakeuduin IT-taloon tekemään digimarkkinointia todella monelta kantilta. Menin sinne alun perin konsultiksi ja kokemusta saatuani päädyin lopulta tiimin vetäjäksi. Se ei ollut helpoin paikka, mutta todella opettavainen. Ajan myötä kuitenkin ymmärsin, että on mielekkäämpää keskittyä enemmän johonkin tiettyyn asiaan kuin yrittää tehdä kaikkea. Jos digimarkkinoinnissa yrittää osata kaikkea, se on kyllä melkoinen suo. Itselläni analytiikka ja dataohjautuva tekeminen nousivat selkeimmiksi kiinnostuksen kohteiksi, mikä lopulta toi Hopkinsille.
Jos digimarkkinoinnissa yrittää osata kaikkea, se on kyllä melkoinen suo.
Mikä houkutteli sinut myyntityöstä digimarkkinoinnin ja analytiikan pariin?
Myyntityöt olivat omalla tavallaan kivoja ja erityisesti palkitsevia, mutta samalla se oli välillä varsin stressaavaakin. Palkan riippuessa täysin omasta myynnistä oli paine myydä jopa enemmän, kuin asiakkaalla on tarve ostaa. Minulle on kuitenkin aina ollut tärkeää, että myyty asia tulisi tarpeeseen, jolloin tämänkaltainen myyntityö ei enää kokemuksen karttuessa ehkä motivoinut minua parhaiten. Myös asiakkaiden kanssa toimimista helpottaa, kun jatkuvaa painetta myynnilliseen tulokseen ei samalla tavalla ole.
Varsinaiseen digimarkkinoinnin tehtäviin siirtymiseen liittyi kuitenkin myös jonkin verran sattumaa. Kaverini vinkkasi IT-firmassa avoinna olleesta paikasta ja päätin haluavani sen. Olen välillä aika periksiantamaton, joten hakemuksen lisäksi soitin rekrytointia toteuttaneelle henkilölle ja vielä erikseen hänen kollegalleen. Lopulta rekrytoija kai ymmärsi, että oikeasti haluan sen paikan. Sain työn ja sen hakeminen osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
Olisin voinut myynnistä lähteä useaan eri suuntaan, mutta digimarkkinointi ja analytiikka oli paluu siihen tietokoneiden ja teknologian maailmaan, josta olin aina kiinnostunut. Ymmärsin, että tämä oli minun juttuni.
Kuinka päädyit Hopkinsille töihin?
Se taitaa olla hyvä esimerkki onnistuneesta uudelleenmarkkinoinnista ja brändimielikuvasta Hopkinsin osalta.
Usean vuoden jälkeen edellisessä työpaikassani asiat olivat alkaneet toistaa paljon samaa kaavaa ilman merkittävää kehitystä ja aloin tuntea kaipaavani vaihtelua. Yllättäen ja sopivasti näihin aikoihin headhunteritkin alkoivat kyselemään. Useampikin eri toimisto oli yhteydessä rekrytointiaiheissa. Vaihtoehtoja oli. Satuin sitten näkemään mainoksen tai orgaanisen somepostauksen Hopkinsilta, jonne haettiin web-analyytikkoa. Työpaikkailmoitukseen tutustuttuani näitä mainoksia alkoi näkyä toistuvasti ja päädyin lopulta jättämään lyhyen hakemuksen.
Tiesin, että Hopkinsilla on kovia osaajia, mutta en silloin vielä tiennyt oliko kyseessä paikka, jonne halusin itse töihin. Hakemukseni kuitenkin johti keskusteluihin useiden hopkinslaisten kanssa ja heiltä jäi fiilis, että tähän kannattaa tarttua. Olin samoihin aikoihin keskusteluissa muidenkin potentiaalisten työnantajien kanssa, mutta Hopkinsista tuli kaikkein luontevin olo, sillä keskustelu oli avointa ja mielenkiintoista.
Aluksi mietin, olisiko täällä tarpeeksi laaja-alaisesti eri osa-alueita tai jäävätkö asiakkuudet liian pieniksi, mutta tämä huoli katosi nopeasti. Tällaisen analyyttisemman arvioinnin lisäksi voisi sanoa, että erityisesti intuitio ja Hopkinsista jäänyt hyvä fiilis ohjasivat tänne.
Hopkinsille oli helppo hypätä mukaan
Millainen oli ensikokemuksesi, kun tulit Hopkinsille?
Lyhyesti sanottuna tosi hyvä. Ihmisten vastaanotosta huomasi, että Hopkinsilla on aika hyvä henki. Ihmiset olivat innostuneita ja kunnianhimoisia ja halusivat tehdä asiat hyvin. Onboarding-prosessi oli hyvä ja sitä on kai sittemmin vielä kehitetty. Oli todella helppo hypätä mukaan.
Huomasin Hopkinsilla myös sen, että asioista on helppo sopia. Asioita ei välttämättä tarvitse tehdä aina tietyllä tavalla vain, koska niin on tapana tai joskus määrätty, kuten jäykemmässä organisaatiossa voisi käydä. Jos pyytää jotain ja pyyntö on järkevä, niin täällä sanotaan useammin kyllä kuin ei. Työtä voi tehdä ja aikatauluttaa hyvin joustavasti.
Onko kokemuksesi Hopkinsista muuttunut sittemmin?
Olen ainakin alkanut ymmärtää, että moni asia on tehty tosi hyvin ja niitä on mietitty pitkässä juoksussa. Olen saanut ajan myötä paremman käsityksen kaikesta siitä, mitä Hopkinsilla on.
Hopkins ei ole vain sitä asiantuntijuutta, joka välittyy ulospäin esimerkiksi henkilöbrändien kautta vaan myös ajatukseni siitä, millainen Hopkins on työyhteisönä on tarkentunut. Sanoisin, että Hopkins on vielä enemmän omien arvojeni mukainen kuin alkuun ajattelin.
Mikä on parasta työssäsi?
Mitä tekisi mieli vastata on asiakkaat, mutta en usko sen olevan koko vastaus. Tarkempi vastaus on asiakkaiden kanssa yhdessä tekeminen ja innostuminen. Se on parasta kun molemmat innostuvat työn alla olevista asioista.
Tämän taas mahdollistaa, että arjen muut tekijät ovat kunnossa. Työvälineet ovat kunnossa. Työympäristö on mukava. Kollegoilta saa tukea. Kaikki, mitä onnistumiseen tarvitaan, toimii taustalla.
Hopkinsilla pystyn vaikuttamaan arkeeni aika paljon: miten ja missä teen työni ja kuinka aikataulutan ne. Tämä tietysti vaatii ihmisiltä itseohjautuvuutta ja tunnollisuutta, koska pitää itse varmistaa, että asiat hoituvat, mutta uskon lopputuloksen olevan positiivinen kaikille.
Pitkäjänteisyys ja yksinkertaisuus analytiikkatyössä
Mitä teet Hopkinsilla?
Teen web-analytiikan ratkaisuja ja verkon seurantoja. Viime aikoina on tullut tehtyä paljon evästeasioita, evästebannereita ja suostumuksenhallinta-asioita, jotka ovat erilaisten eurooppalaisten viranomaispäätösten myötä ajankohtaisia. Suuri osa päivittäisestä työstä sisältää Google Analyticsin, Tag Managerin ja OneTrustin käyttämistä.
Keskeiset vahvuuteni näissä töissä ovat teknisen implementaation puolella ja erityisesti verkkokauppojen analytiikassa.
Markkinointiteknologiaosaaminen on osa-alue, jossa erottaudun positiivisesti monista muista analyytikoista. Ymmärrän laajalti erilaisia alustoja, verkkokaupankäyntiä, mainonnan feedejä ja hakukoneoptimoinnin osalta isojen verkkokauppojen rakennetta ja teknistä puolta. Vaikka en ole koodari, niin järjestelmäosaamiseni on myös kohtuullisen hyvällä tolalla.
Mikä on mielestäsi tärkeintä toimivalle analytiikalle?
Tämä pätee aika moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen, mutta neuvon, että sitä pitää tehdä tarpeeksi ja tarpeeksi pitkään. Toimiva analytiikka tai sen oppiminen ei ole kertaprojekti, jolla voisi saada tuloksia hetkessä.
Suurin synti analytiikassa on, että sitä ei tehdä tarpeeksi pitkäjänteisesti, jotta siinä voitaisiin olla oikeasti hyviä. Halutaan tuloksia heti, mutta ei olla valmiita sitoutumaan tavalla, joka tekisi sen mahdolliseksi. Halutaan oikaista, vältetään antamasta budjettia ja oletetaan, että joku yksin voisi tehdä kaiken – niin onhan se aika hassu ajatus.
Tietysti asioita voi myös ulkoistaa ja siinä kumppanuusmalli voi olla oikein hyvä kuten Hopkinsilla, mutta monet vaihtavat kumppaneita aivan liian usein. Vuosi menee eteenpäin, vaihdetaan markkinointipäällikkö ja kaikki menee jälleen uusiksi. Muutamassa vuodessa voi olla monta eri kumppania. Jos ei ole pitkäjänteisyyttä, niin tuskin ollaan huippuhyviä siinä, mitä tehdään.
Jos ei ole pitkäjänteisyyttä, niin tuskin ollaan huippuhyviä siinä, mitä tehdään.
Minkä yhden neuvon antaisit uudelle analytiikan tekijälle?
Älä pelästy monimutkaisuutta ja sitä, että on paljon mahdollisuuksia. Nämä voivat aiheuttaa aluksi epävarmuutta, mutta kysymys on vain kyvystä löytää toimivat tavat toimia.
Mieti, kuinka paljon arjessakin on mahdollisuuksia tehdä asioita eri tavalla, mutta ajan myötä löydät itsellesi toimivat tavat toimia.
Ei tarvitse kantaa murhetta loputtomista vaihtoehdoista tai antaa kompleksisuuden rikkoa arkea. Pyri tekemään yksinkertaisesti, mikä on järkevää.